Vaasan ortodoksinen seurakunta

Palava pensas - seminaari Vaasassa 24.5.2026!

Piispojen pääsiäistervehdys: Kristus nousi kuolleista!

Suomen ortodoksisen kirkon piispojen yhteinen pääsiäistervehdys Herran vuonna 2026

Kristus nousi kuolleista!

Neljänkymmenen päivän vaelluksemme on päättynyt, ja me seisomme nyt sen äärellä, mitä kohti koko matka suuntautui. Joillekin teistä tämä on ensimmäinen pääsiäinen Kirkon helmassa; toisille vuosikymmenten tuttu ilo.
Inhimillinen ymmärrys ei kykene tyhjentämään sitä, mitä ylösnousemus merkitsee. Se ylittää käsityskykymme ja murtaa kaikki rajamme. Emme osaa selittää, voimme vain kokea, astua sisään sen todellisuuteen.
Kirkkomme uskoo ja opettaa, että Kristus astui alas tuonelaan ja kokosi ympärilleen langenneen ihmiskunnan. Hän, joka oli kärsinyt ristin ja laskettu hautaan, mursi kuoleman vallan sisältä käsin. Kuolema ei voinut pitää hallussaan Elämän Ruhtinasta. Siinä missä ensimmäinen Adam oli valinnut erillisyyden Jumalasta ja johdattanut koko luodun kuoleman alaisuuteen, toinen Adam astui tuohon samaan kuolemaan ja teki siitä portin elämään. Tässä on uskomme ydin. Ylösnousemus ei ole ainoastaan muisto menneestä tapahtumasta. Se on elävä todellisuus, joka muuttaa kaiken. Se on Jumalan lupauksen täyttymys – ja tuossa täyttymyksessä kuulemme hänen äänensä: Älkää pelätkö (Matt. 28:10). En jätä teitä orvoiksi (Joh. 14:18). Koskaan en sinua hylkää (Hepr. 13:5). Sillä Jumala tuli ihmiseksi, jotta ihminen tulisi osalliseksi Jumalasta. Hän antoi itsensä ristille, jotta synti menettäisi valtansa. Hän astui kuolemaan, jotta kuolema ei enää pitäisi meitä vallassaan. Hän nousi haudasta, jotta mekin nousisimme – ei vain viimeisenä päivänä, vaan jo nyt, uuteen elämään hänessä.
Ylösnousemuksen valossa näemme, miksi meidät on luotu. Emme ole olemassa kuolemaa varten emmekä syntiä varten – vaan yhteyttä ja kirkastumista varten. Ylösnousemus ei ainoastaan palauta meitä siihen, mitä olimme: se avaa meille sen, mitä emme vielä ole, mutta joksi olemme kutsutut. Eikä tämä ilo ole vain meidän omaamme. Kristuksen ylösnousemus koskettaa koko luomakuntaa, sillä hänessä Jumala on astunut luotuun todellisuuteen ja avannut sille tien uudistumiseen. Luomakunta huokaa yhä, mutta se huokaa nyt toivossa sillä kuoleman viimeinen sana on kumottu. Ja me, jotka olemme saaneet tämän toivon, olemme kutsutut elämään sen todeksi – varjelemaan luotua, parantamaan särkynyttä ja tekemään ylösnousemuksen valo näkyväksi siellä, missä pimeys yhä vallitsee.
Siksi, Kristuksessa rakkaat isät, veljet ja sisaret, jättäkäämme taaksemme se, mikä meitä painaa – synti, pelko, katkeruus, epätoivo. Ottakaamme toisemme vastaan anteeksiannossa ja rakkaudessa, sillä me kaikki olemme ylösnousseen Kristuksen lapsia. Suunnatkaamme elämämme kiitokseen ja iloon.

Elia
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa
Arseni
Kuopion ja Karjalan metropoliitta
Sergei
Haminan piispa

Suuri lauantai – Kristus tuonelassa (Matt. 28:1–20)

Lauantaiaamu koittaa. Kristus lepää haudassa, koko maailma on hiljentynyt. Elämän lähde on surmattu, valon lähde on haudattu. Herra lepää kuolleena. Aivan kuin koko luomakunta pidättäisi hengitystä.
Hiljaisuus on kuitenkin täynnä salattua merkitystä. Suuri lauantai ei ole pimeyden hetki vaan ikuisen aamun sarastus. “Sinä, Kristus, olit ruumiillisesti haudassa, mutta sielullasi Jumalana tuonelassa…”
Suurena lauantaina kirkko vie meidät koko pelastushistorian läpi. Lukemattomat Vanhan testamentin lukukappaleet kertovat yhdestä ja samasta todellisuudesta: Jumala luo, pelastaa, vapauttaa ja herättää eloon.
Luominen, Egyptistä lähtö, Joonan pelastuminen, kolmen nuorukaisen tulessa säilyminen – kaikki nämä ovat esikuvia Kristuksen voitosta kuolemasta.
Kristus astuu kuoleman maailmaan johdattaakseen kuolleet takaisin elämään. Hän tulee sinne tavallisen ihmisvainajan tavoin, mutta juuri siksi Hän murskaa kuoleman sisältä käsin. Hänen ruumiistaan tulee elämän lähde kaikille.
Siksi ehtoopalveluksen aikana suuren viikon tummat värit väistyvät. Liturgiassa kaikki muuttuu valkeaksi – ylösnousemuksen väri täyttää kirkon. Keskellä kirkkoa, Kristuksen hautakuvan äärellä, luetaan ensimmäinen ylösnousemusevankeliumi.
Suuri lauantai on sapattien sapatti – levon täyttymys ja uuden luomisen alku.
Se on jo pieni pääsiäinen. Kristus nousi kuolleista!

Suuri perjantai – Kristuksen kärsimys ja hautaaminen

12 kärsimysevankeliumin jumalallisessa palveluksessa kuulimme Kristuksen kaikista kärsimyksistä ja ristinkuolemasta. Eilen Salaisen ja eläväksitekevän ehtoollisen asettanut Pääsiäiskaritsa, Kristus, kavallettiin oman opetuslapsensa rahanhimon tähden. Syytön viedään tuomittavaksi kuolemaan, häväistäväksi ja pilkattavaksi mitä julmimmalla tavalla.

Kristuksen salainen opetuslapsi, vaikutusvaltainen ja korkea-arvoinen Joosef Arimatialainen antaa oman kalliin hautansa Kristuksensa haudaksi. Vapahtajan ruumis kääritään tuoksuvilla yrteillä voideltuna uuteen liinavaatteeseen. Kristuksen hautakuva kannetaan tänään kirkon keskelle. Seisoessamme Jumalamme hautakuvan äärellä kysykäämme: keneen samaistumme? Joosefiin ja Nikodeemukseen, jotka rakkaudessa ja uhrautuvasti hautaavat Voidellun puhtaimman ruumiin? Vai Kaifaksen palvelijoihin, jotka pilkkaavat ja lyövät Kristusta?

Lähestyessämme Kristuksen hautakuvaa ja kumartaessamme sen edessä osoittakaamme nöyryyttä ja anteeksiantoa. Olkoon sydämemme hellä, ja jättäkäämme edes yksi synneistämme Hänelle, kaiken kärsineelle. Anokaamme voimaa ja ymmärrystä Häneltä, joka on maalle mitan pannut ja sanomattomassa ihmisrakkaudessaan meille pelastuksen valmistanut. Lausukaamme viisaan ryövärin tavoin: “Muista minua, Herra, kun tulet valtakuntaasi.”

Päivän pyhä synaksaari:
Pyhänä ja suurena perjantaina muistelemme Herramme, Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen pyhiä, pelastavaisia ja peljättäviä kärsimyksiä: pilkkaa, lyöntejä, nyrkiniskuja, häpäisyä, ivaa, purppuraviittaa, ruokoa, sientä, etikkaa, nauloja, keihästä sekä ennen kaikkea ristiä ja kuolemaa, jotka Hän vapaaehtoisesti kesti meidän tähtemme — sekä ymmärtäväistä ryöväriä, joka oli Hänen kanssaan ristiinnaulittu, ja hänen pelastavaa tunnustustaan ristillä.

SUURI TORSTAI

Ortodoksisen kirkon ikonostaasissa kuninkaanovien yläpuolella on ehtoollisen asettamisen ikoni. Se muistuttaa meitä pyhän ehtoollisen sakramentin keskeisestä merkityksestä: ehtoollisyhteys tekee kirkosta Kristuksen ruumiin.

Suuren torstain liturgiassa muistellaan ehtoollisen asettamista ja eletään tämä pelastushistorian tapahtuma uudelleen todeksi. Ollessaan opetuslastensa kanssa viimeisellä ateriallaan Jeesus otti leivän, siunasi, mursi sen ja antoi opetuslapsilleen sanoen: “Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.” Samoin hän otti viinimaljan ja sanoi: “Juokaa tästä kaikki, tämä on minun vereni, joka teidän ja monien edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” Suuren torstain liturgiassa pyhitetään ehtoollislahjat myös tulevan vuoden tarpeisiin, sairaille ja kuoleville vietäviksi.

Johanneksen evankeliumissa kerrotaan myös, kuinka Jeesus aterian jälkeen pesi opetuslastensa jalat. Opetuslapset olivat tästä eleestä hämillään, ja Pietari yritti jopa estellä Jeesusta. Näin Kristus antoi seuraajilleen konkreettisen esimerkin siitä, mitä merkitsee olla toisten palvelija. Piispallisissa katedraaleissa toimitetaan tämän tapahtuman muistoksi suuren torstain liturgian jälkeen erityinen jalkojenpesupalvelus, jossa piispa, Jeesuksen esimerkkiä noudattaen, pesee kahdentoista papin jalat. Monissa kirkoissa toimitetaan jo suuren torstain iltana suuren perjantain aamupalvelus, jossa luetaan kaksitoista kärsimysevankeliumia.

To 2.4. klo 17 ehtoopalvelus ja liturgia Vaasassa. Tervetuloa!

SUURI KESKIVIIKKO

Suurella viikolla seuraamme Kristuksen tietä kuolemaan ja ylösnousemukseen. Suuren keskiviikon keskipisteenä ovat Kristuksen voitelu Betaniassa ja Juudas Iskariotin kavallus.
Tuntematon nainen tuo mukanaan alabasteripullon täynnä kallista nardusvoidetta. Nainen vuodattaa voiteen Jeesuksen päähän tämän ollessa aterialla. Kalliin öljyn “haaskaaminen” harmitti Juudas Iskariotia, jonka hallussa oli opetuslasten yhteinen rahakukkaro. Kristus kuitenkin sanoi “kun hän voiteli minut, se tapahtui hautaamistani varten.” (Matt. 26:12). Kristuksen ruumin mirhalla voidellut nainen ehätti Nikodeemuksen hajuvoiteitten edelle.

Tämän tapahtuman muistoksi monissa kirkoissa toimitetaan samana päivänä yleinen sairaanvoitelu. Pyhä öljy on elinvoimaisuuden tärkeä symboli ja hengellisen parantumisen ulkoinen merkki. Se on parannettavalle yhteys elämään Kristuksessa sekä portti tulevaan elämään.
Juudaksen kavallus käynnistää tapahtumaketjun, joka lopulta johtaa ristin äärelle. Suuren keskiviikon ehtoopalveluksen myötä suuri viikko on tullut liturgiseen käännekohtaan. Tässä palveluksessa luetaan viimeistä kertaa Efraim Syyrialaisen paastorukoukset. Tästä eteenpäin olemme yksinomaan Kristuksen ristin tien ja kärsimyksien todistajia.

Suuren keskiviikon jumalanpalvelustekstit puhuivat sekä syntisestä naisesta että Juudaksesta ja kutsuvat tässä meitä valitsemaan syntisen naisen esimerkin mukaan
Syntinen nainen levitti tukkansa Sinulle, omalle Herrallensa, Juudas levitti kätensä jumalattomille, - toinen saadakseen anteeksi syntinsä, toinen saadakseen rahaa. Sinulle, myydylle, mutta meidät vapaiksi lunastaneelle me huudamme: Herra, kunnia olkoon Sinulle!

Korkeasti siunatun Haminan piispa Sergein opetuspuhe Seinäjoella 22.2.2026

Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen.

Tänään suuren paaston ensimmäisenä sunnuntaina vietämme ortodoksisuuden sunnuntaita, oikeauskoisuuden voittojuhlaa erityisesti ikonien vastustajien harhaopista saadun voiton kunniaksi. Muistelemme ikonoklasmin kukistumista ja ikonien lopullista saattamista uudelleen kunniaan Konstantinopolissa vuonna 843. Ensimmäisen kerran tätä ortodoksisuuden voittojuhlaa vietettiin suuren paaston ensimmäisenä sunnnuntaina ja siten siitä tulikin pysyvä ajankohta tälle juhlalle.

Kuitenkin vielä tänäänkin on kristittyjä, jotka vastustavat ikonien käyttöä ja niiden kunnioittamista. Perusteluna usein esitetään Vanhan testamentin Jumalan Israelin kansalle antamasta kymmenestä käskystä toinen käsky, jossa Jumala kieltää jumalankuvan tekemisen. Kuitenkin samalla unohdetaan se, miksi Jumala tuon kiellon antoi. Tiedämme, että tuona aikana epäjumalanpalvelus oli yleistä ja kaikkialla oli epäjumalankuvia ja -patsaita, joita ihmiset pitivät jumalinaan. Tämän epäjumalan kuvien tekemisen ja palvonnan Jumala tahtoi kieltää. Samalla Hän kielsi itsensä kuvaamisen, koska tuolloin kukaan ei ollut vielä Jumalaa nähnyt ja ettei olisi tullut vääriä tulkintoja Jumalasta, Jumalan kuvaaminen kiellettiin. Näin oli Vanhan Testamentin aikana ja edelleenkin epäjumalan kuvien tekokielto on voimassa.

Lihaksi tultuaan Kristus, Jumalan Sana, tuli kuvattavaksi. Tulemalla ihmiseksi Jumalan Poika ilmoittaa maailmalle Isän kuvan, kuten pyhä apostoli Paavali heprealaiskirjeessään sanoo: ”ollen Hänen kirkkautensa säteily ja Hänen olemuksensa kuva.” (Hepr. 1:3). Johanneksen evankeliumissa on kohta, jossa Filippus pyytää: ”Herra, näytä meille Isä” ja Herra vastasi: ”Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut on nähnyt Isän.” (Joh. 14:8-9). Ikoni johtaa ihmistä samaan kokemukseen, minkä Natanael koki sanoen: ”Rabbi, Sinä olet Jumalan Poika.” (Joh. 1:49).

Kirkkomme pyhä perimätieto kertoo, että myös itse Vapahtajamme valmisti ikonin. Edessan ruhtinas Abgar oli sairaana ja hän oli kuullut, että Jeesus voi parantaa sairaita. Siksi Abgar kutsui Jeesuksen luokseen. Kristus ei mennyt hänen luokseen, mutta lähetti hänelle liinan, johon ihmeellisesti oli painanut kasvojensa kuvan ja kun ruhtinas sai tuon liinan niin hän parani. Tätä ikonia sanotaankin Kristuksen Käsittätehdyksi ikoniksi. Näin siis Kristus itse on siunannut pyhien ikonien käytön. Alkukirkon ajoilta erityisesti apostoli Luukas mainitaan pyhien kuvien maalaajana.

Seitsemäs yleinen ekumeeninen kirkolliskokousNikeassa vuonna 787 päätti hyväksyäikonien kunnioituksen seuraavin sanoin: ”Mitään uutta lisäämättä säilytämme kaikki saamamme – niin kirjoitetut kuin kirjoittamattomat kirkolliset perinteet, joista eräs on evankeliumin saarnaa ja sanomaa vastaava ikonimaalaus.” Samalla kirkolliskokous määräsi, että ikoneja tulee kunnioittaa kuten ristiä tai evankeliumia. Kirkkomme opetuksen mukaan ikonilla on samanlainen dogmaattinen, liturginen ja kasvatuksellinen merkitys kuin pyhillä kirjoituksilla. Pyhä Basileios Suuri sanoo: ”Mitä sana ilmoittaa korvalle, sen maalaus näyttää vaieten kuvana”. Jokainen ikonimaalari on siten evankeliumin julistaja.

Silloin tällöin kuulee vielä väitettävän, että ortodoksit ovat kuvien palvojia. Ne, jotka näin sanovat, eivät ole perehtyneet kirkkomme ikoniteologiaan. On selvää, että palvonta kuuluu yksin Jumalalle. Emme palvo ikoneja vaan osoitamme kunnioitusta niille pyhille ihmisille ja pyhille tapahtumille, joita ikoneissa on kuvattu. Viime kädessä kunnioitus kohdistuu alkukuvalle eli itse Jumalalle.
Pyhien kunnioitusta ja rakkautta heitä kohtaan voimme osoittaa kumartamalla ja suutelemalla heidän ikonejaan. Jumalanpalveluksen aikana piispa, pappi tai diakoni suitsuttaa ikoneille eikä ainoastaan ikoneille vaan myös kirkkokansalle, sillä ihminen on Jumalan elävä ikoni. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen. Tämän seikan muistamisella on suuri eettinen merkitys.

Tänään ortodoksista kirkkoa tai kotia on vaikea kuvitella ilman pyhiä ikoneja, niin olennaisesti ne kuuluvat jokapäiväiseen elämäämme. Ikoni seuraa ortodoksia mukana läpi elämän. Jo kotona pieni lapsi saa kokea Jumalan ja pyhien läsnäolon ikonien kautta. Usein kummit hankkivat lapselle hänen ensimmäisen ikonin, tavallisesti ortodoksin avioliitto siunataan myös ikonilla ja lopuksi kun maallisen elämän vaellus on päättynyt, ortodoksivainaja saa vielä arkkuunsakin mukaan pyhän ikonin.

Ikonien esillä pitäminen kunniapaikalla siellä missä asumme, elämme ja toimimme on ilosanoman julistamista Taivasten valtakunnasta. Mikä tahansa kuva ei kuitenkaan ole pyhä ikoni. Ikoneja on valmistettu ja maalattu kautta aikojen erilaisille matariaaleille, on tehty mosaiikkeja tai maalattu öljyvärein perinteiseen tai niin sanottuun akateemiseen tyyliin. Niissä kaikissa on kuitenkin säilynyt ikoneille tyypilliset tunnusmerkit – pyhän ihmisen pään ympärillä oleva sädekehä sekä sen pyhän nimi, jota ikoni esittää. Ilman näitä tunnusmerkkejä ei voida puhua ikonista. Uusi ikoni tuodaan aina kirkkoon siunattavaksi pyhitetyllä vedellä. Näin ikonista tulee pyhä, jumalanpalvelukseen ja rukouksen välikappaleeksi pyhitetty esine.

Jumalan armosta joidenkin ikonien edessä kannetut rukoukset tuottavat erityistä siunausta, niistä tulee ihmeitätekeviä. Meidän Suomen ortodoksisessa kirkossa tunnetuimpia ihmeitätekeviä ikoneja ovat Konevitsan, Valamon ja Suloisesti suutelevan Jumalanäidin ikonit sekä Uspenskin katedraalissa oleva Kozelstsanin Jumalanäidin ikoni. Jotkut ikonit saattavat alkaa vuotaa hyväntuoksuista, sairauksia parantavaa öljyä tai mirhaa. Näin Jumala ihmisrakkaudessaan osoittaa meille huolenpitoaan myös pyhien ikonien kautta.

Siunatkoon kaikkivaltias Jumala meitä tämän suuren ja pyhän paaston aikana ja kirkastakoon Hän meissä olevan Jumalan kuvan sielujemme pelastukseksi. Aamen.

Vaasan ortodoksisessa kappeliseurakunnassa käynnistyi
uutta toimintaa lapsille ja aikuisille

Hyviä uutisia: Vaasan ortodoksisen kappeliseurakuntamme jäsenmäärä kasvoi vuonna 2025!

Hyviä uutisia: Vaasan ortodoksisen kappeliseurakuntamme jäsenmäärä kasvoi vuonna 2025!
Pitkään jatkunut kiinnostus ortodoksista kirkkoa kohtaan näkyy ilahduttavasti myös kappeliseurakuntamme jäsentilastoissa.
Vuoden 2025 aikana jäsenmäärä kasvoi 1,7 %, ja kasvu on ollut 1–2 % jo yhdeksättä vuotta peräkkäin.
Vuoden lopussa Vaasan kappeliseurakunnassa oli yhteensä 1480 jäsentä. Uusien katekumeenien määrä koko eli Tampereen seurakunnassamme on noin 100. Tämä kertoo elävästä seurakuntaelämästä, sitoutumisesta ja siitä, että kirkon perustehtävä – jumalanpalveluselämä, kirkolliset toimitukset, opetus, kasvatus ja diakonia ja sielunhoito – koskettaa yhä monia.
Koko Suomen ortodoksisen kirkon vuoden 2025 jäsentilastot on nyt julkaistu:
https://ort.fi/.../kirkon-jasentilastot-vuodelta-2025.../
Lämpimät kiitokset jokaiselle seurakuntalaiselle yhteisestä matkasta ja vastuunkannosta. Kunnia Jumalalle kaikesta!

KATEKUMEENI? KATEKUMEENI!

Katekumeeniopetusta järjestetään kirkkoon liittymistä harkitseville ja ortodoksisesta uskosta kiinnostuneille. Katekumeeniaika on kuin matka, jonka aikana tutustut ortodoksiseen oppiin, uskoon ja kirkon elämään. Samalla matkalla tutkiskelet myös itseäsi uudesta näkökulmasta. Matkaseuranasi Sinulla on toiset katekumeenit sekä seurakunnan pappi. Katekumeenitapaamisiin voivat osallistua kaikki ortodoksisesta kirkosta ja uskosta kiinnostuneet. Jumalanpalvelukset ovat kaikille avoimia, ja Sinäkin olet lämpimästi tervetullut osallistumaan niihin. Ehtoolliselle voivat osallistua vain ortodoksikirkon jäsenet. Katekumeeni voi kuitenkin halutessaan saada papin siunauksen ehtoollisella.

Suomenkielinen katekumeeniopetus järjestetään syksyllä 2025 hybridimuotoisena.
Voit osallistua tapaamisiin paikan päällä Vaasassa (Koulukatu 45) tai etäyhteyden välityksellä (Teams). Lisätietoja löydät kotisivujemme OPETUS-sivulta tästä linkistä.
Jos haluat osallistua kappeliseurakunnan suomenkieliseen katekumeeniopetukseen, ilmoittaudu isä Andreille sähköpostilla osoitteeseen ✉️ [email protected]

Tervetuloa mukaan!

HELSINGIN JA KOKO SUOMEN ARKKIPIISPA ELIA

Piispat vasemmalta oikealle:
Vyshorodin arkkipiispa Agapit (Ortodoksinen kirkko Ukrainassa),
Ruotsin ja koko Skandinavian metropoliitta Kleopas,
Itävallan metropoliitta ja Unkarin eksarkki Arsenios,
arkkipiispa Elia,
Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni,
Pamplionin arkkipiispa Daniel (Ukrainan ortodoksinen kirkko, USA, Ekumeeninen patriarkaatti),
Pärnun piispa Aleksanteri (Viron apostolinen ortodoksinen kirkko) ja
Haminan piispa Sergei.

Arkkipiispa Elian toimeen asettaminen 15. joulukuuta 2024 tallentui paitsi uutisiin, kuviin ja some-virtaan, myös sydämiin.
Historiallista juhlaliturgiaa oli saapunut seuraamaan Uspenskin katedraaliin satoja ihmisiä,
ja etäyhteyksien päässä tunnelmaan eläytyi noin 4 000 katsojaa.

Pelasta, Herra palvelijasi!
Vaasan ortodoksinen kappeliseurakunta

Aamunkoitto 16.12.2024
Teksti: Susanna Somppi | Kuva: Jyri Pitkänen, Vlada Wahlstén, arkkipiispa Elian oma albumi

”MITÄÄN OIKEUTUSTA SOTAAN EI OLE”
Suomen ortodoksisen kirkon piispojen paimenkirje 26.2.2022

Suomen ortodoksinen kirkko tuomitsee ehdottomasti Venäjän federaation sotatoimet Ukrainassa. Mitään oikeutusta sotaan ei ole. Ukrainan kansaa on tuettava kaikin keinoin: sekä taloudellisesti keräyksien kautta että hengellisesti rukousten myötä. Kirkkomme järjestön Filantropia ry:n kriisiavun kautta on mahdollisuus auttaa ukrainalaisia. Kirkossamme valmistaudutaan myös mahdollisten pakolaisten auttamiseen ja tukemiseen.

Vetoamme myös Moskovan patriarkaatin piispoihin ja pappeihin rauhan edistämiseksi. Ajatuksemme ovatkin tänä vaikeana hetkenä Ukrainan kansan puolella, joka nyt pakenee sodan kauhuja lähinnä naapurimaiden alueelle. Viattomat ovat aina sodan suurimmat uhrit, ja erityisesti lasten kohtalo hirvittää. Myös meidän tulee täällä pyrkiä rauhan tahtoon ja sopuun. Toivomme, ettei Venäjän kansaa syyllistettäisi tässä tilanteessa ja ettemme lietsoisi eripuraa Suomessa asuvien seurakuntalaisten kesken. Jokainen seurakuntalainen on meille yhtä lailla rakas ja kallisarvoinen etnisestä taustasta riippumatta.

Kehotamme kaikkia muistamaan kärsiviä rukouksissa, ja papistoa toimittamaan rukouspalveluksia rauhan puolesta. Kantakaamme rukouksia yhdessä! Sodan mahdollinen laajentuminenkin huolettaa monia. Maamme johdon mukaan tällä hetkellä ei ole näköpiirissä sotilaallisen uhan kohdistumista maahamme. Tietenkin kannamme kirkkona rukouksia Kolmiyhteiselle Jumalalle, että saisimme jatkossakin elää ”rauhallista ja hiljaista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti” (1. Tim. 2:2).
”Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme.” (Room. 14:19)

По-русски
Siunaten,
+ KP Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo
+ KP Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni
+ KP Oulun metropoliitta Elia
+ KS Haminan piispa Sergei

RUKOUS RAUHAN PUOLESTA UKRAINAAN

Herra, meidän Jumalamme, Sinä kaikkein viisain, väkevin ja erittäin armollinen! Me, Sinun syntiset ja kelvottomat palvelijasi rukoilemme ja anomme Sinulta: Kuule meidän rukouksemme ja tee loppu kauheasta sodasta, joka kuohuu Ukrainassa!
Katso, Herra, alas taivaasta ja näe omien luotujesi vaiva ja tuska, heidän silmiensä kyyneleet, heidän ahdistuksensa ja kuolema, joita maailmassamme on paljon. Sinä tiedät, että synti ja kohtuuttomuus ovat meidät vallanneet, mutta ole meille armollinen, sillä Sinä olet meidän toivomme ja vankka muurimme. Valista heidät, jotka tämä sota on valtaansa saanut, ja anna heille viisautta täyttää Sinun pyhä tahtosi, kuten Sinä sanot: ”Autuaita ovat rauhan tekijät, sillä heidät on kutsuttava Jumalan lapsiksi.”
Oi hyväntekijä ja ihmisiä rakastava Herra, anna Ukrainan kansalle kestävyyttä ja toivoa sekä ohjaa heidät torjumaan tämä ylivoimainen maahantunkeutuja. Lähetä enkelit pyhistä asunnoistasi kaikkien niiden luokse, joita tämä sota koskettaa, olkoot sitten kotimaassa tai jossain pakolaistiellä, ja anna heille kaikille kärsivällisyyttä, kestävyyttä ja lohdutusta. Sillä Sinä olet meidän Jumalamme, Vapahtajamme ja Pelastajamme Jumala ja Sinulle, Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle kunniaa edeskannamme nyt ja aina ja iankaikkisesti. Aamen.

Kuva: Eetu Reuter

Tue Ukrainan sodan uhreja

Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää

Voit auttaa sodan ja konfliktien uhreja Filantropian kriisiavun kautta. Lahjoitukset käytetään aineellisen avun välittämiseen hädänalaisille ja pakolaisuuteen joutuneille.

https://filantropia.fi/kohde/kriisiapu-ja-kehitysyhteistyo/

Vaasan ortodoksiseen kappeliseurakunnan toiminta-alue

Suomen ortodoksisessa kirkossa on kymmenen maantieteellisesti laajaa seurakuntaa. Niistä neljään kuuluu myös yksi tai useampia kappeliseurakuntia. Ilomantsin ortodoksinen kappeliseurakunta on osa Joensuun ortodoksista seurakuntaa, Nurmeksen ortodoksinen kappeliseurakunta on osa Taipaleen ortodoksista seurakuntaa, Lapin ja Kainuun ortodoksiset kappeliseurakunnat ovat osa Pohjois-Suomen ortodoksista seurakuntaa ja Vaasan ortodoksinen kappeliseurakunta osa Tampereen ortodoksista seurakuntaa.

Seurakunnan jäsenyys määräytyy kotikunnan mukaan, mutta mikään ei estä osallistumasta esimerkiksi jumalanpalveluksiin, katekumeeniopetukseen tai muuhun toimintaan naapuriseurakunnan puolella, jos sinne on lyhyempi matka. Kirkollisvero kohdentuu kuitenkin aina kotiseurakuntaan. Tieto kotiseurakunnasta on merkityksellinen myös virallisessa asioinnissa ja kirkollisissa vaaleissa.

Vaasan ortodoksiseen kappeliseurakunnan toiminta-aluesseen kuuluvat kolmen Pohjanmaan maakunnan 15 kaupunkia ja 33 kuntaa: Alajärvi, Alavus, Evijärvi, Halsua, Ilmajoki, Isojoki, Isokyrö, Kannus, Karijoki, Kaskinen, Kauhajoki, Kauhava, Kaustinen, Kokkola, Korsnäs, Kristiinankaupunki, Kruunupyy, Kuortane, Kurikka, Laihia, Lappajärvi, Lapua, Lestijärvi, Luoto, Maalahti, Mustasaari, Närpiö, Pedersöre, Perho, Pietarsaari, Seinäjoki, Soini, Toholampi, Teuva, Uusikaarlepyy, Vaasa, Veteli, Vimpeli, Vöyri, Ähtäri.

3-2020_vaalilautakunta_vaasa.pdf
File Size:	75 kb
File Type:	pdf

Download File

Vaasan ortodoksisen seurakunnan valtuuston päätöksiä 7.3.2020

Vaasan ortodoksisen seurakunnan valtuusto hyväksyi 7.3.2020 seurakuntien yhdistymissopimuksen Tampereen ortodoksisen seurakunnan kanssa. Samassa kokouksessa valtuusto hyväksyi uuden vuonna 2021 perustettavan Vaasan ortodoksisen kappeliseurakunnan neuvoston ohjesäännön. Katso tarkemmin:
Valtuuston 7.3.2020 kokouksen pöytäkirja:
www.vaasaort.com/uploads/5/7/0/8/57089587/valtuuston_poytakirja_3_2020.pdf
Kappeliseurakunnan yhdistymissopimus ja ohjesääntö:
http://www.vaasaort.com/paumlaumltoumlksenteko.html

Vaasassa 7.päivänä maaliskuuta 2020
Seurakunnan valtuuston puolesta
Pirkko Kivistö, valtuuston puheenjohtaja

TERVETULOA KOTISIVUILLEMME!